This is a free Purot.net wiki
  • View:

Opettaja työelämäyhteistyön kehittäjänä

Näkökulmia työelämäyhteistyöhön

Etätehtävä 10.4. mennessä

Haastattele ainakin yhtä työelämän edustajaa ja vastaa seuraaviin kysymyksiin haastattelun, omien kokemustesi ja osaamisesi pohjalta. Vastaukset kirjataan kysymysten alle. Voitte halutessanne jatkaa toisen jo kirjoittamaa tekstiä tai kirjoittaa kokonaan oman kappaleen.

Tehtävä 16.4.

Tavoitteena on muokata kuhunkin kysymykseen yhtenäinen teksti niin, että haastattelemienne työelämänedustajien näkemys ja oma näkemyksenne tulee esiin. Tässä vaiheessa on tavoitteen ayhtenäinen teksti yksittäisten kokemusten sijaan.

Mitä tarkoitetaan työelämällä, silloin kun puhutaan työelämäyhteistyöstä oppilaitoksen ja työelämän välillä? Onko eroa aikuiskoulutuksen ja nuorten koulutuksen välillä?

Työssäoppimisen tarkoituksena on siirtää teoria/kouluopetus oikeisiin työkäytänteihin. Työelämä sanelee tarpeet ja oppilaitos pyrkii koulutuksessa huomioimaan ne.

Yrittäjän mukaan nuoret opiskelijat ovat innostuneita, viriilejä ja innokkaita toteuttamaan. Aikuisopiskelijoilla on toki kokemusta enemmän, mutta valmiit pinttyneet asenteet saattavat olla esteenä.

Työelämä kokonaisuutena käsittää substanssin lisäksi niin työsuhteeseen, työehtosopimukseen, työsopimukseen, työnantajaan ja työntekijään liittyvät määreet, sekä työpaikkaan liittyvät määreet mm. perehdyttäminen, työnopastus ja -opetus. Substanssi niin aikuisilla kuin nuorilla on oman kokemukseni mukaan lähes samalla tasolla. Yhteistyö oppilaitoksen ja työelämän välillä on vuoropuhelua siitä, miten ammatillinen osaaminen saadaan vastaamaan työelämän tarpeita, ja tulisikin korostaa niitä ominaisuuksia, joita oikeasti työelämässä tarvitaan.

Aikuisopetuksessa voi havaita, että nuoret aikuiset ovat asenteiltaan uudistusmyönteisempiä kuin vanhemmat. Kuten aina, yksilöllisiä erojakin on, samoin alakohtaisia. Yhteistyö työelämän kanssa on tärkeää ja keskusteluissa on noussut yhdeksi tärkeimmistä asioista - niin nuorilla kuin aikuisillakin - asenne työhön. Substanssissa saa olla puutteita,mutta asenteen tulee olla oikea. Omalla alallani ei voi sanoa olevan suuria eroja, olipa kyseessä aikuinen tai nuori. Ainoa suurempi ero tulee siinä, että aikuiskoulutus mahdollistaa spesifiset koulutukset, esim. rekry-koulutukset jonkin työpaikan tarpeeseen. Tällä hetkellä ESR-rahoitteisena yrityselämästä lähteneenä aloitteena koulutetaan osaajia murskausalalle sekä infra-rakentajia. Yhteistyö alan työnantajien kattojärjestöjen sekä yrittäjien kanssa kattaa koulutuksen suunnittelun sekä jatkuu TOP-paikkoihin. Aikuiskoulutus pystyy myös nopeasti vastaamaan työelämän tarpeisiin.

Aikuiskoulutus on työelämälähtöistä. Työssäoppiminen painottuu ja teoriaopinnoissa keskitytään siihen tärkeimpään. Tämän mahdollistaa se, että ns. ATTO-aineet on suoritettu jo aikaisemmin.

Työelämä on arjen tilanteita, joihin työssäoppija joutuu vastaamaan ja reagoimaan tulevassa työssään. Työelämästä olisi hyvä saada mahdollisimman todenmukainen, monipuolinen ja kaunistelematon kuva.

Aikuisopiskelijoihin syntyy luottamus nopeammin ja elämänkokemus näkyy työotteessa. Toisaalta nuoret voivat olla innokkaampia ja motivoituneempia, ainakin silloin, jos aikuisopiskelija ei aio suuntautua sille alalle, jossa sillä hetkellä on työssäoppimassa (esim. on päiväkodissa harjoittelussa ja suuntautuu vanhuspuolelle).

Ketkä tekevät yhteistyötä silloin kun puhutaan työelämäyhteistyöstä oppilaitoksen ja työelämän välillä? Mitkä ovat yhteistyön tasot?

Yhteistyötä tekevät pääsääntöisesti työnantaja, työpaikkaohjaaja ja alan opettajat opiskelijan kanssa. ATTO-opettajilla olisi varmasti omaksuttavaa työpaikkojen käytänteistä, jotta opetus saataisiin vielä enemmän "kiinni" ammattiin.

Työnantajan kanssa yhteistyötä tehdään ainakin silloin, kun laaditaan työssäoppimissopimukset. Työpaikan pelisääntöjen siirtoon työssäoppijalle, palautteen antoon topin aikana ja lopussa sekä työssäoppijan ohjaukseen osallistuu ainakin työpaikkaohjaaja, mahdollisesti työnantaja ja toivottavasti työpaikalla muutkin ammattilaiset tarvittavin osin.

Laajemmin työssäoppimisen tiimoilla yhteistyötä tekevät koko työpaikan henkilöstö (työntekijät, top-ohjaajat, päälliköt), opiskelijat , opettajat, koulutuspäälliköt, rehtori. Opettaja käy jatkuvasti vuoropuhelua työelämän kanssa vähintään kerran kuussa, TOP- jaksolla tiheämmin ja ainakin aikuisopettajalla yhteistyön taso vaihtelee toimitusjohtajasta työpaikkaohjaajaan sekä ammattijärjestöihin, niin työnantajien kuin työntekijöiden. Lähtökohtaisesti kuitenkin opettajien taso on siellä työssäoppimisessa ja siellä toimivien henkilöiden kanssa, tällä tasolla keskustellaan myös koulutuksen suunnittelussa osaamisvaatimuksista. Päällikkötaso pääsääntöisesti keskustelee taloudellisesta sekä oikeudellisista asioista, oman käsitykseni mukaan.

Yhteistyökumppaneina voi olla niin suuria, keskisuuria ja pieniä yrityksiä, joten yhteistyö on riippuvainen yrityksen käytänteistä sekä hierarkiasta.

Yhtenä yhteistyökumppanina voi olla työvoimahallinto oppilaitoksen ja työelämän välillä.

Yhteistyötä tekevät arjessa työssäoppija ja ohjaaja. Koko työyhteisössä on kuitenkin kaikilla työntekijöillä vastuu työssäoppijasta. Myös oppilaitos on yhteistyötaho. Opettaja on merkittävä (ainoa?) yhteistyötaho työssäoppimispaikan kanssa.

Työnantaja näkee tärkeänä myös yhteydenpidon kuntayhtymän jäsenkuntiin ja jalkautumisen esim. yrittäjien kokouksiin kertomaan koulutuksesta. Oppilaitoksen on keskusteltava, kuuluvatko nämä tehtävät opettajalle vai oppilaitoksen johdolle. 

Mihin yhteistyöllä pyritään, mitä sillä tavoitellaan?

Työnantajan näkökulmasta yhteistyöllä pyritään lähentämään työelämän tarpeita ja koulutuksen sisältöä. Työssäoppimisjaksolla opiskelija saa testata oppimiaan asioita ja oppia uutta oikeassa työelämässä. Samalla opiskelijan motivaatio opiskeluun voi parantua. Työnantaja toivoo saavansa työssäoppimisen kautta täsmäkoulutettuja työntekijöitä. Täsmäkoulutettuihin työntekijöihin voi löytyä apu juuri laajennetun työssäoppimisen kautta.

Yhteistyöllä pyritään luomaan oikeita ja todellisia oppimistilanteita opiskelijoille, jotta heillä olisi mahdollisimman hyvät valmiudet selviytyä työelämän haasteista opiskelun jälkeen. Opiskelija voi saavuttaa to-aikana myös sellaisia ammatillisia erikoistaitoja, joita koulussa ei edes ole mahdollista tarjota.

Win-win -periaatteella kaikki hyötyvät. Koulutettava saa ammattitaidon, yritys tarvitsemansa ammattitaitoisen työntekijän. Opettajat työllistyvät. Ja raha liikkuu.

Tavoitteena on molemminpuolinen hyöty. Opiskelija saa kokemusta työstä ja työelämä saa antaa tulevalle työntekijälle mahdollisimman hyvät lähtökohdat aloittaa tulevassa työssään. Työnantaja hyötyy työntekijästä, joka on opiskelujensa aikana saanut jo pohjatietoa työnkuvasta, työtavoista ym.

4 Millä keinoilla tavoitteita saavutetaan?

Opiskelijan motivaatiota voidaan parantaa antamalla hänelle mahdollisimman monipuolista työkokemusta to-paikalla.

Työnantajapuolelta korostetaan, kuinka tärkeää olisi, että myös opettaja kouluttautuisi nykytyöelämän vaateisiin (työelämäjaksot).

Opettaja voisi lähteä oppilaiden mukaan TOP-jaksolle ja käydä eri paikoissa, mutta tämä tulisi opettajan työnantajalle liian kalliiksi. Tällä hetkellä työssäoppimijaksoja valvova opettaja opettaa muita ryhmiä samaan aikaan. Saman alan toimijat tekevät samoja töitä aina hiukan eri tavalla, ja se laajentaisi tällöin myös opettajan näkökulmaa. Nuorisopuolen opettajat voisivat kesän "opetuksettoman " ajan (ainakin osan) siitä olla ns. oikeissa töissä. Aikuispuolella ei tätä opetuksetonta aikaa ole. Toisaalta nuorisoasteen opettaja ei voi olla tällä hetkellä VES:n mukaan kesällä työssä, koska hän on tehnyt jo lukuvuoden aikana työvelvoitteensa täyteen. 

En tuosta VESistä niin tiedä, mutta voiko se kieltää sinua olemasta työssä toisen työnantajan palveluksessa kun teet sen sivutuloverokortilla?

Oppilaitoksella tapahtuva ammatillinen opetus saadaan enemmän työelämää vastaavaksi asiakastöillä, pois niin sanotusta "hiekkalaatikosta". Omalla alalla oppilaitoksella tapahtuva työnopetus toteutetaan joko asiakastyömailla tai oppilaitoksen omilla työmailla (lähes "oikeita" työmaita vastaavia). Näillä toimitaan työelämän sääntöjen mukaan, mutta huomioidaan pedagoginen ulottuvuus.

Täytyy olla tarpeeksi selkeät suunnitelmat ja tavoitteet työssäoppimisjaksolle ja työpaikan täytyy vastata näihin haasteisiin. Molempien tahojen on osattava vaatia toisiltaan tarpeeksi.

Sitoutuminen, mitä vaaditaan sekä opiskelijalta että työpaikkaohjaajalta. Opiskelija saattaa pettyä, jos hän suurin toivein ´oikeista töistä´ menee to-paikalle ja huonosti sitoutunut työnantajan edustaja ei joko kiireeltään tai muusta syystä anna työtehtäväksi kuin lattian lakaisemista. Moniongelmaisilla opiskelijoilla on usein myös lisänä oma sitoutumattomuutensa yleensä mihinkään.

Oppilaitosten pitäisi kehittää lyhyt ja ytimekäs paketti, jolla työelämän aina vaihtuvat ohjaajat "pikakoulutetaan" ohjaustehtäviin. Opettajat jalkautuvat työpaikalle. Alat, joilla on vaihtuvia ohjaajia, ei ehditä tai kannata kouluttaa kaikkia ohjaajia 2 ov:n koulutuksella. Myös valmistuvia opiskelijoita voi kouluttaa työpaikkaohjaajiksi, jolloin he voivat tulevaisuudessa toimia työssäoppijoiden pätevänä ohjaajana.

5 Mitä esteitä yhteistyössä kohdataan?

Kontaktia työnantajan ja opettajan välillä on liian vähän. Tyypillistä työmarkkinoilla on hektisyys, ei ole aikaa keskustella, aikataulut etenkin urakkatöissä ovat niin kireitä, että pienissä yrityksissä ei ehditä keskustella. Keskustelu jää usein hyvin lyhyeksi ja pinnalliseksi. Tieto tarpeista ei kuitenkaan siirry yhdellä opettajan pikakäynnillä.

Joskus opettajan heikko tai vanhentunut ammattitaito vaikeuttaa yhteistyötä. Opettaja voi olla etääntynyt nykyisestä työelämästä ja erityisesti työstä käsitteenä. Työn luonne on muuttunut postmodernin yhteiskunnan myötä ja se saattaa olla vanhemmalle opettajalle vierasta (ei ole enää eläkeikään asti ulottuvia työsuhteita). Myös nuoremmalla opettajalla, joka tulee korkeakoulusta melko suoraan ja on itse ollut "hyvä" opiskelija, saattaa olla vieraantunut käsitys arkitodellisuudesta.

Esteitä syntyy myös silloin, jos jompi kumpi osapuoli ei ole tarpeeksi motivoitunut tai hänellä on vahvoja ennakkoluuloja. Joskus on työnantajillakin vääriä käsityksiä opettajien osaamisesta tai osaamattomuudesta ja koulutuksesta (opetus ja opiskelu on muuttunut paljon vuosikymmenten aikana, esim. ongelmalähtöisyyttä on tullut lisää). Vuoropuhelua olisi siis lisättävä molemmin puolin. Myös aikaisemmat työharjoittelun ohjaajat eivät miellä työssäoppimisen ohjaajan erilaista roolia.

Työnantaja kokee myös hyvin suppeana ja epäoikeudenmukaisena arvioinnin 1-3 ja sanoo sen olevan väärin sekä opiskelijaa että työnantajaa kohtaan

Resurssien kalleus (palkat), mistä yhteinen aika

Työssäoppijakaan ei välttämättä ehdi tai uskalla kertoa mahdollisista ongelmista lyhyen käynnin aikana. Tämä ongelma voisi poistua sillä, että varataan myös kahdenkeskistä aikaa opiskelijan kanssa.

 

6 Millaista tukea työelämä toivoo oppilaitoksen edustajalta tässä yhteisessä työssä?

Työnantajat eivät ehdi olla aktiivisia koulua kohtaan, ja siksi on toivottavaa, että koulu on aktiivinen yhteydenottaja. Työnantaja toivoo tietoa työssäoppimisajoista ja siitä, monennenko vuoden opiskelijoita on tulossa, mahdollisesti myös opiskelijoiden taustatietoja halutaan.

Oppilaitoksen eli opettajan on otettava vastuu ns. pakollisista paperitöistä. Työnantajilla ei ole ylimääräistä aikaa palavereihin ja papereiden täyttelyyn. Kaikki pitää tehdä mahdollisimman helpoksi ja sujuvaksi työnantajille. Palautelomakkeiden työnantaja toivoo olevan yksinkertaisia ja selkeitä, ja niiden tulisi lisätä työssäoppijan oma-aloitteisuutta.

Paperilla pitäisi olla selkeät ohjeet ja opastukset työssäoppimisjaksolle (mitä työpaikkaohjaajalta vaaditaan, mitkä ovat jakson yleiset tavoitteet ja opiskelijan henkilökohtaiset tavoitteet). Ennen ensimmäistä työssäoppimisjaksoa olisi hyvä olla mahdollisimman paljon opintoja, jotka tukevat ja antavat tietoa työssäoppimispaikkaa varten. On kuitenkin varottava, että työnantajaa ei säikäytetä valtavalla määrällä papereita, jotka ovat täynnä koulupuolen ops:sta tuttua kapulakieltä.

Monilta työantajilta palaute unohtuu. Sitä ei ehditä tehdä, tai kiireessä se tehdään nopeasti. Palautekeskustelun voisi käydä mieluummin henkilökohtaisesti yrityksen kanssa ja varata siihen aikaa nimenomaan heidän ehdoillaan. Annetaan etukäteen joitakin aiheita mietittäväksi, jotka sitten keskustellessa nostetaan esille. Tehdään muistiinpanoja sekä kirjataan myöhemmin keskustelu paperille (onko aikaa myöhemmin, tulisi kirjata heti?) Tämä siksi, että lomake ei aina anna oikeata kuvaa ja keskustelussa tulee yleensä esille asioita, joita lomakkeessa ei edes kysytä. Nämä ovat usein merkittäviä mm. koulutusten suunnittelussa.

 

7 Mitä, millaista osaamista työelämäyhteistyö edellyttää opettajalta?

Opettajan tulee olla herkästi reagoiva ja jatkuvasti ammattialaansa päivittävä, jotta pystyy vastaamaan opetuksellaan alan ja ajan haasteisiin. Opettajan tulee tutustua erilaisiin työtehtäviiin, ammattinimikkeisiin ja erilaisten organisaatioiden toimintatapoihin = laaja-alainen näkemys työelämästä. Hänen on tutustuttava työelämään vaikka työelämäjaksoilla. Toisaalta opettajan on hyväksyttävä se, että hän on senhetkisessä työssään pedagogiikan ammattilainen.

Opettajalla tulee olla valmiuksia tehdä töitä myös työajan ulkopuolella, keskustelut työelämän kanssa joutuu joskus käymään illalla ja viikonloppuna. Tässä tullaan välittömästi kohtaan, missä mietitään resursseja. Miten paljon opettajan työhön liittyvät "muut rehtorin antamat tehtävät" .

Yhteistyö vaatii joustavuutta, yhteistyökykyä, asiakaspalvelutaitoja, suhteiden luomista ja ylläpitoa sekä vuorovaikutustaitoja. Tästä tullaan ajatukseen, soveltuvatko kaikki henkilöt tähän yhteistyöhön. Kaikkien ei pitäisi soveltuakaan, jos edellä olevia ominaisuuksia ei löydy.

Discuss & brainstorm



@mention    Formatting
If you write this... ...you get this
*text* text
_text_ text
[link text](http://www.purot.net) link text
#page_id #page_id
@username @username